lauantai 11. elokuuta 2018

Ennen ja jälkeen kuvia - osa 2!

Taas on ennen ja jälkeen kuvakokoelman aika! Viimeisimmästä onkin vierähtänyt jo tovi. Käy katsomassa edellinen osa täältä, jos et vielä ole sitä käynyt lukemassa! Muokkausohjelmina on käytetty millo mitäkin, joskus Cyberlinkin Photodirector 5:sta, joskus vain Windowsin omaa muokkausohjelmaa ja osa on editoitu ihan vain puhelimen Photoshopin Express versiolla.

Ennen
Jälkeen

Ennen
Jälkeen

Ennen
Jälkeen
Ennen


Jälkeen

lauantai 4. elokuuta 2018

Nelijalkaiset herkkusuut


Meidän joka ikisellä eläimellä lajiin katsomatta on yksi yhdistävä piirre, nimittäin jokainen, niin koira, kissat kuin hevosetkin mukaan laskien ottaa iloisesti vastaan jos on ruokaa mukana. Tänään ihan vain huvikseni jakelin hevosille kuivia ruisleivän paloja. Jokaiselle maistui. Kuivat ruisleivät ovat meidän hevosten kestosuosikki. Esim. omenoista tykkää suurimmaksi osaksi vain suomenhevoset, mutta ruisleipää syö kaikki. Annoin jokaiselle viisi palaa per turpa, mutta hirnahduksista päätellen isompikin määrä olisi maittanut.

Porkkanoita ei meidän hevosille pitkään aikaan ole annettu kun muutama vuosi sitten jo meiltä lähtenyt hevonen meinasi tukehtua porkkanan palaan. Kaupoissa on myynnissä kaikenlaisia herkkupaloja hevosille mutta me ei olla sellaisia koskaan kokeiltu. Jos joku on hevosille niitä syöttänyt, niin tulkaa ihmeessä kertomaan tykkäsikö teidän hevoset ja kannattaisiko meidänkin testata. Muutama päivä sitten sain tietää että hevoset voi syödä appelsiinia ja sitä tekisi mieli kokeilla söisikö meidän kauraturvat niitä. Vähän epäluuloinen olen itsekin siitä, mutta saattaa niistä joku tykätä. Sokeripaloja me ei olla meidän hevosille annettu. Sokerinsa ne saa yleensä kuumaan veteen liuotetusta melassista. Se on yleensä ollut ainakin Hiljan ja Taiskan suosiossa. Hilja on myös yliherkkä sokerille, joten se ei sitä suuria määriä voi syödä.

Viivin suosikki herkkua on vaikea sanoa. Se tykkää lähes kaikesta. Ehkä suosikit ovat lihaisat namipalat ja juusto. Kinkut ja nakit ovat myös neidin erityisherkkua. Jos lähtee miettimään, minkä namin eteen Viivi tekee ehkä vähiten töitä sen saadakseen voisi sanoa tavallisten kuivanappujen kaltaiset namipalat. Sen kaltaista ruokaahan se saa joka päivä, joten on ihan ymmärrettävää ettei se viitsi hirveästi niiden eteen tehdä. Viivi on kuitenkin loppujen lopuksi helppo motivoida ruualla ja se on onnistunut voittamaan monia pelkojaan namien avulla mm. veneeseen hyppääminen, uiminen ja eläinlääkäri käynnit tuntuivat huomattavasti mukavilta koirasta kun sai herkkuja palkinnoksi. Viivin ruoka meillä ollessaan on pysynyt lähes täysin samana, mutta namipaloja ollaan vaihdeltu. Onneksi Viivi ei todellakaan ole nirso herkuille ja kaikki on mennyt.

Pete ja Vilikään ei ruoka asioissa paljoa nirsoile. Pojille maistuu melkein mikä vaan, Pete kerran ahneuksissaan maistoi jopa appelsiinia. Kissojen luottoherkkuna on toiminut Dreamiesien namipalat helpon saatavuutensa (niitä myydään lähes joka kaupassa, missä kissanruokia on) ja maittavuutensa vuoksi. Viivin tavoin kissatkin ovat voittaneet pelkojaan herkkujen voimilla ja onnistuttiin talvella niitten ansiosta samaan ne pulkkaankin ja laskemaan jopa mäki. Kinkut, juustot ja nakit maistuu myös kissoille ja jos ne sattuu unohtumaan pöytään pojat käy kyllä maistamassa kun ihmisen silmä välttää.

Riiviöt on pöydältä hakenut näiden lisäksi myös monen monta leipäpussia. Viivi on siitä ihmeellinen koira ettei se ikinä ota pöydältä mitään. Kissojen epäonneksi se kuitenkin varastaa niiden leivät heti kun ne ovat lattialla. Kaikki lattialle tippunut ruoka nimittäin Viivin logiikalla kuuluu koiralle. Kissat olivat keksineet kuitenkin kerran hyvän juonen. Rappusten yläpäässä on portti, jotta Viivi ei pääse yläkertaan. Portissa on kuitenkin kissan mentävät aukot ja niinpä pojat päättivät viedä leipäpussin yläkertaan, jotta saisivat syödä saaliinsa itse. Oltiin kyllä aika ihmeissään kun yläkerran lattialta löytyi revitty ruisleipäpussi.

Tämä oli vähän erilaisempi postaus, mutta oli mukava taas löytää vähän kirjoittelu intoa. Koko heinäkuun aikana kun ei ilmestynyt kuin yksi teksti. Olisi mukava kuulla teidän eläinten erikoisherkkuja ja tarinoita niiden takaa :)

-Anna

keskiviikko 1. elokuuta 2018

Viivin uimakoulu



Ollaan kahluuteltu Viiviä tänä kesänä melko ahkerasti. Viivi on nauttinut viilennyksestä ja tykännyt kahlailla, mutta ei ole uskaltautunut uimaan. Yritettiin houkutella sitä ja se uskaltautui jo kahlaamaan melko syvälle. Sitten saatiin idea, että puetaan Viiville pelastusliivit, jotta ne kannattelisivat sitä. Viivi uskalsi liivien kanssa kahlata taas syvälle, mutta ei silti luottanut niitten kannatukseen ja lähtenyt uimaan. Koira oli kuitenkin jo ylittänyt itsensä ja kahlanut sinä päivänä syvemmälle kuin oli koskaan aikaisemmin uskaltautunut, joten ajateltiin että se oli tämän päivän aikana voittanut jo tarpeeksi pelkojaan ja mentiin rantaan.

Toissa päivänä palattiin taas samaan paikkaan. Tällä kertaa oltiin jo paremmin suuniteltu koiran uimaan saamista. Viiville puettiin pelastusliivit ja se tavalliseen tapaansa meni innoissaan kahlailemaan. Yhtäkkiä koira kuitenkin säikähti jotain eikä suostunut millään tulla enään syvemmälle, vaikka oli sinne aikasemmin uskaltautunut. Onneksi meillä oli kuitenkin nameja mukana ja Viivi uskaltautui vähitellen syvemmälle saaden aina herkun palkinnoksi.

Viivi ja sen pinkit pelastusliivit ♥

Viivi ei oltu uskallettu suhteellisen vieraassa paikassa päästä irti joten apuun kahlailuun ja uinti yrityksiin oltiin otettu mukaan 15 metrin liina. Laura jäi pitelemään liinaa ja minä menin itse syvemmälle. Viivi seisoi kiven päällä josta lähtiessään minun luokse sen olisi heti täytynyt alkaa uimaan. Viivi alkoi vähän ynisemään kun pyysin sitä luokse pyörähteli levottomasti. Yritin puhella sille rahoittavasti. Viivin olisi tehnyt mieli totella käskyä ja tulla luokse, mutta se ei vieläkään luottanut liivien kannatukseen eikä omiin kykyihinsä. Muutaman kerran Viivi kauhaisi etutassullaan, mutta ei vieläkään uskaltanut lähteä uimaan. Laura otti sitä vatsan alta kiinni ja auttoi eteenpäin. Viivi alkoi vaistomaisesti kauhoa jaloillaan ja Laura päästi siitä irti. Liivit alkoivat kannattelemaan sitä vedessä ja Viivi kauhoi eteenpäin luokseni. Sekä minä ja Laura kehuttiin sitä paljon ja se näytti ylpeältä voittaessaan pelkonsa. Ylpeitä olimme mekin. Viivi ui suoraan luokseni ja kauhoessaan etujaloilla onnistui raapaisemaan minua jalkaan. Käänsin sen varovaisesti kohti rantaa ja se ui takaisin. Uintimatka oli ehkä muutaman metrin, mutta olimme tavattoman ylpeitä Viivistä. Se oli itsekin aivan innoissaan.


Eilen palattiin takaisin samaan paikkaan. Viivi meni nyt suoraan jo itse kahlailemaan pelastusliivit päällään huomattavasti rohkeammin kuin ensimmäisellä kerralla. Se ui pienen ympyrän jo itsekseen ennen kuin minä ehdin paikalle. Se ui jo hienosti, mutta vaikein osuus oli yhä lähteminen. Laura auttoi sen aina lenkillensä kannattelemalla sitä vatsan alta ja liuttamalla vähän eteenpäin. Sama kivi toimi taas lähtöpaikkana. Viivi kiersi aina pienen ympyrän ja oli taas innoissaan lähdössä uudelle. Näitä ympyröitä se kiersi neljä. Oltiin hirveän ylpeitä kuinka nopeasti se oli tähän oppinut. Vielä kun se uskaltautuisi itse lähtemään uimaan ja kehittyy sen verran, että uskallettaisiin kokeilla ilman liivejäkin.

Tämä kahluuttelu ja uiminen osoittautunut näillä helteillä hyväksi viilennys ja liikuntamuodoksi Viiville. Meillä onneksi on suhteellisen hyväpaikka mistä koira pääse menemään, melko kivikkoinen vain. Blogin puolelle on tulossa liisä kuulumisia Viivin uintireissuista jos se siitä vielä kehittyisi. Toivottavasti kehittyy.
-Anna
Muistakaa tarjota koirille viilennystä näillä helteillä!