Anna tilaa keltaiselle!

Viikko sitten perjantaina osallistuin Hau-Hau Championin Instagram arvontaan. Arvonta oli osa Hau-Haun kampanjaa Anna tilaa keltaiselle. Osallistuakseen piti kertoa, mitä voisi tehdä, jotta voisi levittää tietoa keltaisesta nauhasta. Aamulla koulussa odottelin ensimmäisen tunnin alkua. Instagramia selatessa vastaan tuli kyseinen arvonta. Ensin ajattelin, etten jaksa siihen osallistua, kun enhän minä näistä ole koskaan mitään voittanut. Onneksi päätin kuitenkin osallistua. Järkytyksekseni, kun bussissa kaivoin puhelimen esiin huomasin, että Instagramista oli tullut ilmoitus. Luin sen ainakin kahteen kertaan, kunnes uskoin todeksi. Olin kerrankin voittanut! Vaikka kyse oli muutaman euron namipusseista ja keltaisesta nauhasta, voin sanoa että olin ihan käsittämättömän onnellinen. Tämän viikon keskiviikkona sitten saapui paketti. Arvontaan osallistuessani mainitsin yhtenä asiana, että levittäisin tietoa keltaisesta nauhasta kirjoittamalla blogiin, joten tässä sitä nyt ollaan.

Mikä keltainen nauha siis on? Ideana on se, että koiran talutushihnaan, valjaisiin, pantaan yms. kiinnitetään keltainen nauha. Nauhalla ei sinänsä ole väliä ja vaikka keltainen muovipussin palanen sidottuna kelpaa. Keltaista nauhaa kantava koira pitäisi olla vastaantulijoille merkki, että koira tarvitsee tilaa. Ikävä kyllä, vaikka kampanjointia on yritetty sitkeästi tehdä, on nauha vieläkin suurimmalle osalle aika tuntematon. Tilan vaatimisen syitä voi olla useita mm. jos koira pelkää muita tai sillä on jonkinlaisia liikunnallisia rajoitteita.

Asiasta tietävät saattavat usein kuitenkin yhdistää liian helposti, että keltaisen nauhan kanssa kulkeva koira olisi jotenkin aggressiivinen muita kohtaan. Näin ei kuitenkaan aina ole. Omasta mielestäni taas tapauksissa, joissa koiran kanssa ohitukset ei ihan täydellisesti suju keltainen nauha olisi äärimmäisen hyödyllinen. Kyse ei ole siitä, että nauhan kiinnitettyäsi voit lenkkeillä hyvillä mielin ja saat tilaa, etkä tee itse mitään. Se tarjoaa vain hyvän keinon kouluttaa koiraa ohituksiin. Ensin opetellaan koiran kanssa liikkumaan niin, että muut koirat kulkevat kauempana. Lopulta, kun tämä alkaa sujumaan voidaan nauha jättää lenkeiltä pois ja harjoitella sitä kun muut koirat menevät lähempää.

Nauhasta ei kuitenkaan ole mitään apua, jos ei kukaan vastaantulija ymmärrä sen merkitystä. Siksi on tärkeää kertoa ihmisille, jotta kaikille olisi mukavampaa kulkea. Koiran omistajien kesken nauhan merkitys tunnetaan jo melko hyvin, mutta mielestäni täytyisi kertoa siitä myös ei-koiraihmisille, jotta se olisi tutumpi kaikille. Nauhan vaikutukseen ei kannata siis vieläkään liika luottaa, mutta lenkkeillessä kannattaa ihan itsekin vastaantulijoille sanoa, etteivät he menisi liian läheltä.

Tämän arvonnan ansiosta saatiin nyt itsellekin keltainen nauha ja toivotaan, että siitä saataisiin apua ohituksiin. Ajattelisin nauhasta olevan hyvin meidän lenkkeihin apua, kun Viivi on jo oppinut antamaan muiden koirien kulkea kauempana, mutta liian läheltä kulkevat saavat usein osakseen haukut. Tästä nyt yritetään parempaan suuntaan kehittyä. Toivoisin myös, että ilman koiraakin kulkevat lenkkeilijät antaisivat keltaista nauhaa kantavalle koiralle tilaa. Esimerkiksi Viivillä on luultavasti löytökoirataustansa takia huonoja kokemuksia ihmisistä ja se on menettänyt luottonsa täysin vieraisiin.

Muistakaa siis antaa tilaa keltaisen nauhan kanssa kulkeville koirille!

Arvonnasta voitettu nauha ja namipussit

Mitä meille kuuluu?

Pahoitteluni siitä ettei postausta ole tullut pitkään aikaan, ei vaan ole jaksanut kirjoittaa, vaikka aiheita mistä voisi tehdä postauksen onkin pyörinyt mielessä. Koulussa on ollut kokeita ja esitelmän pitämistä, niin ei ole jaksanut istua koneen ääreen kirjoittamaan. Ulkona on myöskin ollut super hieno keli, minkä takia on tehnyt ennemmin mieli ulkoilla kuin istua koneen ääressä näpyttelemässä.

Ennen hiihtoloma Anna keräsi asioita mitä haluaisi hiihtoloman aikana tehdä. Osa näistä toteutui ja osa ei. Hiihtolomallakin tuli ulkoiltua paljon, pakkasista huolimatta. Hiihtoloma alkoi heti vauhdikkaasti kun menin tarkastamaan lintulaudan kaura tilanteen Viivi narussa mukanani ja raottaessani kantta sieltä takasin tuijottikin metsähiiri. Oon varma että mun kiljahdus kuului kilometrin päähän. Hiiri tippui laudalta alas ja Viivi tappoi sen. Käytiin raukka sitten myöhemmin heittämässä metsän reunaan.

Hiihtolomalla päästiin käymään vihdoin jäällä ja oli kyllä ihanaa! ♥ Jäälle meno on aina ongelma, kun ei oikein ole rantaa mistä mennä, mutta onneksi naapuri suostui omasta rannastaan päästämään. Viivi oli pitkässä 15 metrin liinassa ja totteli ihanasti kaikkia käskyjä. Jäällä oli aika paljon lunta, mutta se ei menoa haitannut. Oon koko talven haaveillut pääseväni jäälle ja oli ihana siellä päästä sinne vihdoin.

Vauhti päällä ♥

Lähiaikoina ollaan myös käyty potkukelkkailemassa, kun keli on ollut näin mahtava! Viivi on ollut oikein kivasti ja on oppinut hölkkäämään nätisti potkukelkan vieressä. Harmi vain että meiltä löytyvä potkukelkka on jokin lastenmalli, eikä potkukelkkailu asento sen takia ole kauhean hyvä omalle selälle.

Hiihtolomalla kävimme myös Ähtärissä katsomassa pandoja, ja ne olivat kyllä ihan super ihania! Käytiin katsomassa myös muu kierros, mutta en ole vieläkään saanut aikaiseksi katsella kuvia läpi ja muokata joitakin. Saman kohtalon on kokenut myös 10.3. kuvatut lumiravi kuvat, mutta niitäkin olen yrittänyt tässä vähitellen muokata.

Tässä vähän esimakua panda kuvista ;) Kuvassa Lumi eli Jin Baobao

Kissoillekin kuuluu hyvää. Huomasimme Annan kanssa tarkemmin kissojen ruoka pussia tutkiskellessamme, että ruoka sisältää selluloosa! Eli siis Peten ja Vilin ruoka on siis oikeasti sisältänyt puuta! Tästä kauhistuneena aloimme etsiä uutta ruokaa ja kaupasta löysimmekin purinan proplan merkkistä kissanruokaa, joka maistui kissoille hyvin. Niiden turkissa ja energian määrässä oli selvästi havaittavissa muutos. Pussi oli kuitenkin todella pieni kahdelle kissalle, eikä kaksi pussia kestänyt Petellä ja Vilillä kauhean kauaa. Kuitenkin kun kävimme ideaparkissa, huomasimme mustissa ja mirrissä Brit merkkistä ruokaa alennuksessa. Se vaikutti hyvältä, siinä oli korkea lihapitoisuus eikä siinä ollut täyteaineita. Lisäksi siinä oli mielestäni hyvä hinta laatusuhde ja pakkauskin oli tarpeeksi iso. Vili tykkäsi näistäkin raksuista, mutta Petelle ei ne oikein maistunut. Pete ei syö raksuja mielellään ja mikä kaikkien järkyttävintä, Pete on alkanut syömään puuta! Sisälläkin se nakertaa polttopuita, jotka on jätetty uunin eteen. En tiedä voiko se olla niin tottunut selluloosaan, että se on alkanut järsimään puuta kun ei ole sitä saanut, vai onko tässä joku ihan muu kyseessä.

Hevosetkin ovat saaneet uutta ruokaa, nimittäin kuten moni varmasti muistaakin viime kesän säässä ei oikein kehumista ollut. Sen takia kuivaheinää ei saatu tehtyä normaalia määrä, joten se on tavallista enemmän vähissä, mitä se yleensä tähän vuodenaikaan on. Koska heinän teko oli vaikeaa lähes koko Suomessa viime vuonna, ei kellään ole edes myydä kuivaheinää. Tämän takia meidän hevoset ovat viimeisen kuukauden syöneet nyt säilörehua ja välillä niitä kuivaheinän rippeitä mitä on jäljellä. Säilörehusta nuo eivät tykkää läheskään yhtä paljon, mutta kyllä sillä nälän saa tyydytetyksi.