perjantai 7. heinäkuuta 2017

Kuvailua joella

Eilen puolenpäivän aikaan lähdettiin Viivin kanssa metsään ottamaan kuvia ja samalla pienelle lenkille. Ei oltu ehditty kävellä pitkälle kun kuului yhtäkkiä selän takaa maukunaa. Käännyttiin katsomaan ja siellä Pete ja Vili juoksi perässä. Olivat lähteneet seuraamaan taas kerran. Ensin ajateltiin kääntyä takaisin ja lukita ne sisälle, mutta ei jaksettu. Niinpä päätettiin kiertää metsän kautta eikä kävellä autotietä pitkin, ettei olisi kissoille vaaraa autoista. Pete ja Vili alkoi kuitenkin vain leikkimään heinikossa suunnitelmia tehtäessä ja kun lähdettiin sitten uudelle reitille ei poikia enään kiinnostanutkaan seurata perässä. Enään ei kuitenkaan alettu suunnitelmia muuttamaan.


Pienen matkan päästä sitten päästiin metsään. Vastaan tuli ihana pieni metsäpolku mihin sitten pysähdyttiin pari kuvaa ottamaan. Viivi totteli ihan hienosti vaikka muutaman kerran luokse kutsuessa tuntuikin ettei sillä korvia ole lainkaan. Oli vain yksinkertaisesti niin ihanaa olla metsässä ettei sitä aina ihan heti malttanut totella. Jatkettiin siitä vielä eteenpäin kyseiselle joelle. Pian tuntui kuitenkin muutama sadepisara, mutta ajateltiin sen menevän ohitse. Sade kuitenkin voimistui ja päätettiin palata takaisin. Ja niin ihana kuin tämä Suomen kesä onkin lakkasi se sitten pian. Siinä kohtaa meinasi hermot mennä tähän vaihtelevaan säähän. Käännyttiin kuitenkin uudestaan takaisin joelle päin ja sinne lähdettiin. Vähän aikaa heinikkoisessa mäntymetsässä tarpoessamme tuli vastaan metsäpolku mistä pääsi tielle. Siitä melkein heti vasemmalla tämä kyseinen joki sitten olikin. Kokonsa puolesta se on enemmänkin oja tai puro, mutta kai sitä joeksikin voi sanoa.

Vihdoin päästiin sitten perille. Päästin Viivin Flexin kelaamaan vapaana ja koira tutki paikkoja innoissaan. Joen vesi oli matalalla ja suurin osa kivistä oli pinnanyläpuolella. Viivi haisteli ja katseli toiselle puolelle. Muutaman kerran se yritti astella kiviä pitkin joen yli, mutta peruutti takaisin. Kokeilin sormillani vettä ja se oli kylmää. Päätin mennä vähän kauemmaksi ettei koira saa päähänsä yrittää hypätä joen yli ja vetää minut hihnan toisesta päästä jäiseen veteen. Senkin se on nimittäin joskus tehnyt.


Otettiin muutamia kuvia ja lähdettiin sitten tietä pitkin kotiin päin. Taivaalla oli tummia pilviä ja muutama pisara tuntui iholla. Taas oli uusi sade alkamassa. Onneksi oltiin lyhyen matkan päässä ja tie oikaisi, niin päästiin nopeasti kotiin. Vaikka ei siellä mitään kaatosadetta taaskaan alkanut. Sateista huolimatta reissusta jäi pääasiassa hyvä mieli ja ainakin minun mielestäni tuli hyviä kuvia. :)
     

6 kommenttia:

  1. Haha, meillä kissa seuraa aina lenkeillä perässä, koko matkan, vaikka olisi puoli metriä lunta ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vili yleensä luovuttaa ja jää kotiin, mutta Pete seurasi kerran kokonaisen metsälenkin ja naukui koko matkan. Tällä kertaa jäi onneksi kotiin, kun oli vielä yksi autotienkin ylitys.

      Poista
  2. Tuli tosi kivoja ja nättejä kuvia, näyttää ihanan kesäiseltä(: Otin blogisi seurantaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäsit, minäkin aloin lukemaan sinun blogiasi :)

      Poista
  3. Ihania kuvia kesäisestä metsästä :) ihana blogi teillä muutenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sullakin on tosi ihana blogi, jossa on ihania kuvia!♥

      Poista