Päästäisjahti

Eilen illalla Pete ja Vili tarjosi todellisen iltanäytöksen. Selasin meidän ulkorappusilla tylsistyneenä puhelinta, kun yhtäkkiä havahduin vikinään. Nostin katseeni ja näin Peten juoksevan täysiä päästäinen suussa ja Vilin veljensä perässä.

Pete sitten pysähtyi keskelle pihaa ja tiputti päästäisen maahan. Ongelmana vain oli ettei tämä meidän mestarisaalistaja ollut tajunnut vielä tappaa saalistaan, vaan päästäinen ampaisi tietenkin täysiä pakoon. Vili singahti saaliin perään ja Pete jäi kauemmaksi vaanimaan. Pojat vilkuilivat minuun päin aina välillä hermostuneena. Lopulta jollain ihmeellä monien hyppyjen ja syöksyjen jälkeen Vili sai päästäisen pakomatkan käännettyä kohti Peteä. Pete taisi kuitenkin olla ihan omissa ajatuksissaan, koska päästäinen vain singahti sen ohitse ja Pete jäi vain hölmönä tuijottamaan sen perään.

Vilipä päätti paikata veljensä virheen ja lähti takaa-ajoon. Vili oli kuitenkin nopeampi kuin päästäinen ja huomaamattaan loikkasi sen yli. Kun kissa jäi hölmistyneenä ihmettelemään minne se saalis katosi, päästäinen juoksikin takaapäin sen tassujen alta. Siinä kohtaa oli jo pakko nauraa. Vielä sinnikkäästi pojat menivät saalistaan etsimään, mutta tällä kertaa päästäinen oli vienyt voiton. Hirveä menetys se ei sinänsä ollut, koska kissat eivät päästäisiä loppujen lopuksi ole edes syöneet, joten ihan hyvä vaan kun pihaan ei tullut taas kerran uutta raatoa.

Onneksi pojilla oli kuitenkin rappusilla kuivaraksuja syötäväksi, vaikka kaksikko näyttikin pettyneeltä epäonnistuneen saalistuksen jälkeen. Minua kuitenkin esitys viihdytti hyvin ja pisteet pojille sinnikkäästä yrittämisestä!