Kesän puolessa välissä Salli sai ähkyn, niin kuin jotkut instagramiamme seuraavat ihmiset saattavat tietääkin.
Oli kamala helle. Salli ei juonut, ei liikkunut, eikä syönyt. Tuntui kuin koko hevonen olisi kuivunut silmien eteen, ja tuntien kuluessa ja auringon paahtaessa armottomasti, kävi tilanne entistä hankalammaksi. Salli oli pakko ottaa sisälle talliin suojaan auringolta. Raukka oli niin voipunut ettei välittänyt vaikka Oona huusi ulkoa (normaalisti tämä kaksikkohan on täysin erottamaton).
Päivän mittaan Sallille annettiin sitten parafiiniöljyä ja toivottiin sen auttavan. Lopulta parafiiniöljy sai kuin saikin vatsan vihdoin toimimaan. Melassivesikin maistui ja kun salli illalla maistoi pienen palan ruohoa, iso kivi vierähti vihdoin sydämeltä. Eläinlääkäriäkään ei tarvittu. Onneksi ähky ei ollut niin vakava, kuin Taiskan viime kesäinen ähky, mutta se oli niin suuri episodi, että se ansaitsee kokonaan oman postauksensa.
Eikä kauaakaan, kun Unski oli järjestämässä lisää actionia. Unski alkoi ontumaan takajalkaansa. Kaviossa tai jalassa ei ulkoisesti näkynyt mitään, joten pääteltiin, että jalka oli jotenkin revähtänyt tarhassa. Uunoa pidettiin karsinassa paljon lepuuttamassa jalkaansa ja tarha tutkittiin todella moneen kertaan, mutta mitään mahdollista reväyttäjää ei kuitenkaan löydetty. Unskilla on kuitenkin tapana juosta tarhassaan paljon, joten se voi olla hyvin myös syy siihen, että jalka onkin revähtänyt.
Karsina lepo kuitenkin auttoi ja Unskin jalka tuli päivä päivältä paremmaksi. Eikä aikaakaan kun kävely sujui jo normaalisti, ja muta liu'ut tarhassakin ovat vähentyneet, jos se nyt vihdoin olisi saanut jostain opikseen.
Ja sitten oli taas Sallin vuoro. Salli teloi jalkansa rautatangon palaseen. Mitä jalalle tapahtui ja mikä siinä on ovat itse asiassa vieläkin suuri mysteeri. Jalkaa tutkittiin paljon. Koiteltiin tuntuuko kuumalta ja näkyykö ulkoisia haavoja. Eikä mitään löytynyt. Salli kuitenkin ontui jalkaa ja lopulta sitten vain seurailtiin mihin suuntaan jalka mene. Ja Sallihan alkoi taas kävelemään normaalisti, kuin jalassa ei mitään vikaa olisi koskaan ollutkaan. Tätä iloa ehtikin sitten olemaan huimat 1-2 viikkoa, kunnes yhtäkkiä Salli alkoikin taas ontumaan. Löikö se jalkansa uudestaan vai eikö se koskaan parantunutkaan? Sallin jalka ei kuitenkaan ole vieläkään terve. Se on saanut sitä lepuuttaa niin kuin Uunokin, mutta se ei vain parane. Sallilla tuntuu olevan koko ajan jotain, ja se alkaa kiristelemään jo hermoja
Eikä siinä vielä suinkaan kaikki. Hilja alkoi ontumaan nimittäin myös jalkaansa. Tai ei se ollut mitään ontumista. Koko kävely näytti yhdeltä suurelta kivulta ja tarhaan ja tarhasta kuljettiin hyvin hitaasti. Pehmeällä alustalla, esimerkiksi nurmikolla, Hilja käveli paljon paremmin, kuin esimerkiksi soratiellä. Kavioita tutkittiin ja kokeiltiin, eikä mistään löytynyt mitään. Ei kuumotusta, ei yhtikäs mitään. Mutta kun kipu jatkui ja jatkui, oli kavioista pakko löytyä jotain. Ja niinhän sieltä löytyikin. Nimittäin kaviopaise. Yksi kavion pohja oli alkanut kuumottaa ja siinä oli ihmeellinen patti. Siitä kohdasta varovasti pois ottamalla patti tyhjentyi mädästä ja siihen pistettiin kaviohaude. Haude auttoi pian. Oli ihanin tunne pitkään aikaan nähdä Hiljan kävelevän kunnolla. Hilja oli niin onnellinen. Tarhaan päästyään se juoksi ja heitti pari pukkiakin.
Myös Hiljalla, mutta etenkin Taiskalla kesäihottuma on äitynyt vain pahemmaksi. Taiska hinkkaa itseään jatkuvasti ja uusia haavoja tulee jatkuvasti. Monet ihmiset inhoavat kun talvi tulee. Minä en malta odottaa sen saapumista.
