Ensilumi

Lumi on ihanaa. Se valaisee harmauden ja narskuu ihanasti kenkien alla. 22.10. satoi ensilumi hiljaa maahan leijaillen, ja suli lähes samantien pois. Mutta 26.10. tuli lunta oikein kunnolla ja tätä kirjoittaessani ei tämä lumi ole vieläkään sulanut.

Lumen tulo auttoi paljon tarhojen kanssa, jotka olivat hyvin kuraisia. Oona ainakin juoksi koko päivän ympäri tarhaa kun pääsi vaivattomasti liikkumaan (joka ei ollut kauhean järkevää koska lumi sekosi mutaan ja Oonan tarha oli taas huonossa kunnossa).

Ongelmia lumi aiheutti kissoille, koska lunta oli tullut niin paljon että niiden pienet jalat eivät yltäneet maan kamaralle. Niinpä kissat siis tyytyivät kävelemään tallattuja reittejä pitkin, lähinnä auton renkaasta tulleita (Onneksi vain silti omassa pihassa, ei tiellä).

Viivi taas oli todella innoissaan lumesta. Viivi rakastaa yli kaiken ottaa kiinni lumipalloja. Se kaivoi myös lumen alta omenoita joilla leikki innoissan.

Nauttikaa talvisista kuvista!

Varsinaninen 22.10. satanut ensilumi...

...Ja sitten se isompi lumi

Taistoon lumipalloja vastaan!

Syyskuun kuvat

Lokakuukin alkaa lähenemään loppuaan, mutta en halua jättää syyskuun kuvia julkaisematta, joten tässä on nyt syyskuun kuvat!

Kiitos jos jaksoit katsoa kaikki kuvat ja kommentoi mikä oli suosikki kuvasi!

Karkulainen

Eikö kissat olekin ihania? Tämä ajatus oli aamulla päälimmäisenä mielessä. Ja sitä edes auttoi yksi rasittava karvapallo nimeltään Viivi. Oltiin eilen melko pitkä aika kotoa pois ja Viivi ei mitään pisintä lenkkiä sitä ennen saanut. No, myöhään tultiin kotiin, joten Viivi sitten päästettiin vapaaksi. Koira lähti metsään haukkumaan ja ei siitä paljoa välitetty. Se yleensä juoksee pienen lenkin metsässä ja palaa itse takaisin. Ilmeisesti sisällä kököttäessä oli kuitenkin vähän jotain jäänyt hampaan koloon. Viiviä sitten alettiin huutelemaan, mutta neiti ei ottanut luokse tulo käskyjä kuuleviin korviinsakkaan. Siinä sitten oli fiilis huipussaan seistä keskiyöllä rappusilla huutelemassa koiraa. Ja flunnsastakaan ei oltu vielä edes itse täysin parannuttu. Ja sitten otsikon aiheeseen. Kun koiraan oli kieltämättä mennyt jo hermot niin sitten tuli nuo kaksi pikku veijaria pelastamaan pimeydestä. Viivin juostessa metsässä Vili hyppäsi syliin ja Pete kiehnäsi  ympärillä. Siinä kohtaa kyllä kissat tuntuivat aika paljon ihanemmilta, kuin koirat.

Viivi sitten ei itsekseen sieltä palannut. Ja ensimmäistä kertaa sen vapaana pidon aikana se täytyi käydä autolla hakemassa. Tosin 100 metrin päästä talosta, mutta kuitenkin. Eipä se omin jaloin suostunut tulemaan. On se kyllä vaan outo koira. Viivin tottelevaisuus tuntuu olevan täysin päivästä kiinni. Joskus sillä ei tunnu olevan korvia ollenkaan, niin kuin tässä tapauksessa. Kesällä taas yksi päivä se ei vaapanaa ollessaan edes yrittänyt lähteä minnekkään. Pystyin jopa tekemään pienen metsälenkin sen kanssa niin, että se oli vapaana ja seurasi mukana. Joillekkin koirille se on arkipäivää, mutta Viivin kanssa siitä kannattaa nauttia. Aamulla sitten vähän vielä ärsytti, mutta minkäs voit. Olen ehkä heikkomielinen, mutta en vaan pysty vihoittelemaan kauan aikaa, kun koira tuo suosikki leluaan häntä heiluen ja yrittää ängetä syliin. Niin, että pian sitten istuskelin lattialla rahnuttelemassa Viiviä sen maatessa vieressä. Osaahan nuo eläimet olla rasittavia, mutta osaa ne myös hyvin lepyttää ihmiset puolelleen.♥

Koita nyt tuolle olla vihainen♥

Sairastelua

Jo viikkoa ennen suunnittelin postauksen johon kirjoittaisin syyslomasuunnitelmia, mutta sitten tulinkin kipeäksi. Olen nyt viikon ollut kipeänä ja onneksi minulla on ollut maailman parhaimmat parantajat, nimittäin mikään ei voita sitä kun kehräävä kissa makoilee vatsan päällä. Ja tällä hetkellä ainoa syyslomasuunnitelma olisi olla terveenä.

Sade on ärsyttänyt todella paljon ja hevosilla on ollut todella tylsää, koska niiden ulkoiluaika on jäänyt todella lyhyeen sateiden takia. On niillä silti mukavampi olla tallissa kuin märkinä ulkona. Kissat taas on nauttinut kun on saanut olla sisällä eikä tarvitse olla ulkona. Mutta kyllä niillä kissoillakin on kieltämättä tullut sateen takia vähän tylsää ja ne ovatkin koko ajan toistensa kimpussa nujakoimassa ja Viivi juoksee koko ajan väliin erottamaan poikia.

Kuvia siirtäessäni kamerasta koneelle huomasin, että olen viimeksi kuvannut syyskuussa! Siltä se on kyllä todellakin tuntunut ja koko ajan tekisi mieli mennä ulos kuvaamaan, mutta minkäs sille sitten voi jos on kipeänä. Lehdetkin ovat ihanan värisiä, mikä ei muuta kuin lisää sitä intoa kuvaamiseen.

Kuvausintooni sain kuitenkin helpotusta eilen, kun peura käveli takapihalla! Otin ikkunan läpi pari kuvaa, joten kuvat ovat vähän harmaita.

Hyvää syyslomaa tai syysloman odotusta niille, joilla semmoinen on!

Rottakissat

Rottia, rottia ja rottia. Niitä riittää. Mutta onneksi on olemassa kaksi superkissaa: Pete ja Vili!

Kahden edellisen kissamme kuoltua, kävi hiiri ja rotta populaatio sietämättömäksi. Oli siis pakko hankkia kaksi kissaa. Nyt siitä on kaksi vuotta.

Pentuina Pete ja Vili olivat söpöjä ja pieniä, niin kuin mikä tahansa kissanpentu. Kahden elin vuotensa aikana on saaliiksi päässyt varmasti eniten päästäisiä. Niitä pitää tuoda aina lahjaksi ihmisille, jotka eivät Peten ja Vilin harmiksi ole vielä oppinut arvostamaan näitä jalomielisiä lahjoja (Olen varma, että jos talossamme olisi kissanluukku, löytyisi kyseisiä päästäisiä sisältäkin).

No, nyt kuitenkin vaihduttu järeimpiin aseisiin. Rottiin! Varsinkin Pete on oikein superkissa
pyydystämään rottia. Onhan se saalistanut kahden päivän sisään kerran kaksi rottaa ja yhden hiiren.

Kissat hankittiin nimenomaan rottien takia ja on hyvä kun ne rottia pyydystävätkin ja pitää kehua ja olla ylpeä, on silti aina yhtä kuvotavaa ottaa rotta talikkoon ja käydä heittämässä se metsään...