Auringonpaistetta

Viime päivät ollaan täällä Suomessakin vihdoin saatu nauttia lämpimistä keleistä. Eläinten elämässä ei ole mitään erikoista toukokuun aikana tapahtunut, mutta nyt tuntui sopivalta hetkeltä pitää pieni katsaus meidän kuulumisiin.

Ihanan auringon paisteen jälkeen ei enää ole ongelmia kuran kanssa. Hevoset ovat lämpimien kelien ansiosta voineet viettää öitä ulkona lukuun ottamatta Hiljaa ja Taiskaa. Kesän myötä nimittäin palaavat ötökätkin ja sen myötä kaksikon kesäihottuma. Hilja ja Taiska viettävät yönsä tallissa turvassa polttiaisilta. Ihottuma ei vielä ole onneksi edennyt kovin pahaksi ja toivotaan että se pysyisi myös niin. Uuno ja Simo ovat päässet laitumelle syömään. Ikävä kyllä veljekset on täytynyt pitää erikseen omissa laitumissaan. Simo ei nimittäin hirveästi arvosta pikkuveljensä seuraa. Ne ovat kuitenkin onnellisesti saaneet syödä omissa aitauksissaan.

Kissat ovat nauttineet auringosta. Lämmön myötä myös villieläimet ovat lisääntyneet ja pojat ovat päässeet toteuttamaan itseään. Melko menestyksekkäästi ne ovat saaneet kiinni itselleen ruokaa. Viivi sai sianluita testattavaksi ja neiti nautti niistä oikein paljon. Ikävä kyllä herkkä vatsaisena Viivin vatsa meni hieman sekaisin, kun se ei ole luita tottunut syömään. Piimä kuitenkin ratkaisi ongelman ja Viivin vatsa toimii hyvin.

Viivin kanssa ollaan lenkkeilty jäljestyshihnan ja pillin avulla. Nyt on vähän yli jo kuukausi yritetty treenata luoksetuloa Viivin kanssa pillin avulla. Jäljestyshihna osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi harjoitteluun, koska koira pääsee vapaasti menemään, mutta ei kuitenkaan pääse lähtemään omille teilleen. ¨

Kohta alkaa kesälomat. Meillä ei ole mitään tavoitteita kesälle, mutta yritetään jos vaikka edistyttäisiin Viivin kanssa luoksetulossa.

Hyvää kesää kaikille!

- Anna

Huonoimmat puolet keväässä

Sade ja kura on taas täällä. Toisin, kun syksyllä se ei niin surulliselta tunnu, kun valoisaa aikaa riittä vaikka kuinka pitkälle. Kuitenkin kesä on tulossa ja kohta luontokin heräilee täyteen loistoonsa. Nämä kurjemmat kelit ovat sen arvoiset ja hyvä syy olla sisällä. Viivin liikunta on viime päivinä jäänyt melko vähäiseksi ikävän sään takia. Neitiä se ei tosin niin paljon haittaa, se kun ei oikein nauti sateesta. Koira pysyy tyytyväisenä niin kauan, kun sille jaksaa keksiä tekemistä sisätiloissa. Syksyltä tuttu nappujen piilotus on ollut keväänkin mielipuuhia sisällä. Kissatkin ovat mielellään makoilleet vain sohvalla ja ottaneet rennosti.

Meidän karvalaumasta eniten tästä säästä ovat kärsineet hevoset. Sateen ja kylmän takia niiden ulkoilu on jäänyt vähäiseksi. Sekin aika kun ne ulos pääsevät ei hirveän nautinnollista ole. Joka kevään ja syksyn aikainen riesa on nimittäin palannut. Sateen kostuttama pehmeä maa on muuntunut täydelliseksi kuravelliksi. Kuraongelma on oikea riesa, eikä maahan voi vaikuttaa. Hevosten tarhat ovat aina tiettyyn aikaan vuodesta hirveällä kuralla ja vaikka asian kanssa ei voi oikein mitään tehdä käy niitä silti sääliksi.

Eilen hevoset eivät päässeet ulos ollenkaan, kun koko päivän satoi vettä. Toki tietenkin voisi pistää niille sadeloimet, mutta tällaisen hevoslauman yksi monista ongelmista on ettei loimia millään riitä kaikille. Jos taas vie vaan osan ulos talliin jäävä osa sekoaa täysin tästä epäreiluuden määrästä kun ne hylätään karsinoihinsa. Niinpä ne päättävät kertoa tästä tuskastaan ja huutavat ja pyörivät ympäri karsinaansa. Ulkona olevat taas hermostuvat, kun kavereilla on jokin hätänä ja niinpä nekin alkavat huutelemaan, että mikä siellä tallissa on hätänä. Ja tästä sekasorron ja stressin määrästä on rento ulkoilu kaukana ja lopulta saattaa joku hevosista päättää omatoimisesti lähteä moikkaamaan tallissa olevia kavereita. Niinpä meillä pyritään siihen, että jokainen hevonen on joko tallissa tai ulkona samaan aikaan.

Eilen sitten Lauran kanssa harjattiin Tuike, Hilja ja Amalia. Tuikkeen karva on viime vuoteen nähden paljon paremmassa kunnossa ja se on itsekseen jo vaihtanut melki täysin kesäkarvaan. Hiljasta sen sijaan lähti hirveä määrä karvaa, mutta sehän kuuluu kevääseen. Amalian harjattua alettiin miettiä sitä kuinka se ei tarhassaan liiku melki koskaan. Niinpä päätettiin sitten lähteä kävelyttämään Amaliaa. Amalia oli aluksi innoissaan päästessään ulos. Hetken käppäiltyään se alkoi vähän ihmettelemään, että mikä järki tässä on kun ei olla matkalla minnekään vaan kävellään vaan ympyrää. Niinpä se päätti kävelyjen olevan siinä ja päätti pysähtyä evästauolle. Suostui se sitten jatkamaan matkaa meidän kanssa.

Keli ei todellakaan kuitenkaan ollut paras mahdollinen sää kävelylle ja sain kärsiä huonosta päätöksestä käyttää lenkkareita. Laura vei sitten Amalian talliin ja minä häivyin kuivattelemaan likomärkiä kenkiäni. Tänään ollaan nokka tukossa, mutta Amalia tykkäsi päästessään kävelylle. Mitä sitä ei eläinten onnellisuuden puolesta tekisi?

-Anna

Hyvää vappua!

Vappu kuvailut ei ihan onnistunut niin kuin olin ne aluksi suunnitellut... Ihan kivoja kuvia mielestäni tuli silti joistakin. Vili kiinnostui heti serpentiinistä ja leikki sillä. Mä tyhmänä ajattelin puhaltaa siihen viereen lisää eriväristä serpentiiniä. Vili lähti kuin raketti, kun raukka pelästyi niin paljon serpentiiniä. Onneksi sain Vilistä kuitenkin vähän kuvia leikkimässä serpentiinillä.

Viivin kanssakin oli ongelmia. Laitoin serpentiiniä Viivin kaulaan, mutta Viivi ei tykännyt serpentiineistä. Se yritti repiä niitä hampailla ja lähti juoksemaan serpentiinit kaulassa ympäri pihaa. Onneksi Viivikin sentään rauhoittui, kun käskin sen maahan. Tästä syystä nuo serpentiinit on suoristunut ja osasta kohtaa repeytynyt.

Iloista vappua kuitenkin kaikille!