Viivikin on lenkeillä ollut hienosti, ei vedä juuri yhtään ja kuunteleekin hyvin. Joka kerta ollaan myös nähty jonkinlaisia villieläimiä, useimmiten peuroja. Viivi on kyllä niin tottunut peuroihin, että aina se ei jaksa edes välittää niistä. Suurimmalta osilta kohtaamisissa Viivi haukahtaa semmoisen itkulta kuulostavan haukun ja inisee, kun tekisi niin mieli jahdata peuroja, mutta kun se tyhmä ihminen pitää siitä hihnasta kiinni.
Itse en kyllä ole nähnyt, mutta jokin isompikin peto on liikkeellä näillä kulmilla, nimittäin yhdellä lenkillä vastaan tuli kuollut peura. Jälki näytti kyllä siltä kuin olisi ilveksen tappama, ja se olisikin hyvin todennäköistä, sillä isäni näki viime talvena ilveksen kaksi kertaa.
Yhdellä lenkillä, millä en valitettavasti itse ollut mukana, veljeni näki ihan meidän talon lähellä ketun! En ole varmaan itse koskaan nähnyt kettua (muuta kuin Ähtärin eläintarhassa) vaikka kovasti haluaisinkin nähdä. Hauskinta tässä oli se, että Viivi oli kuulemma vain katsonut kettua ja nostanut vähän toista etutassuaan, eikä piitannut siitä sen enempää, mutta sitten kun päästiin ketun jättämän hajun kohdalle, niin Viivi sekosi ihan täysin tuoreesta hajusta. Se on kyllä todellakin koira, joka elää hajujen maailmassa.
Metsässä ollaan törmätty myös erilaisiin lintuihin. Oma lintutietämykseni ei kauhean hyvä ole, mutta yhdellä metsälenkillä näin metson! Tietysti lintulajin tietäminen on hiukan vaikeaa, kun näin vain mustan viuhkamaisen pyrstön ja sen että lintu oli kyllä melkoisen kookas. Lähes välittömästi se pyrähti kauemmas, joten en ehtinyt tarkastelemaan sitä sen kauemmin. Metsolta se kuitenkin omasta mielestäni näytti.
Joutsenia on näkynyt myös paljon, lennellyt talon yli ja yhdellä pellolla on ollut lähes joka kerta kaksi joutsenta, kun olen siitä mennyt ohitse. Kaikista eläimistä joutsen on ehkä kaikkein kesyin, ne eivät niinkään välitä ihmisistä, jos nyt ei ihan yritä mennä suoraan niiden luokse. Joutseniakin olen kuvannut jonkin verran, käy katsomassa kuvia joutsenista täältä!
Tänään Anna huomasi meidän takapihalla kaksi peuraa. Otin kameran ja lähdin sitten katsomaan, josko saisin niistä kuvia. Valitettavasti ne olivat jo lähteneet kun pääsin kameran kanssa siihen kohtaan, mutta en luovuttanut. Päätin lähteä katsomaan lähellä olevalta pellolta, olisiko siellä peuroja ja minun onnekseni siellähän oli! Peurat olivat melkein heti tien vieressä, joten niistä sai hyviä kuvia. Ne lähtivät heti kun kuulivat kameran laukaisun, mutta sain mielestäni onnistuneita kuvia. Kun olin jo lähdössä takaisin kotiin, niin metsästä hyppäsi vielä kaksi peuraa, jotka juoksivat pellon toiselle puolelle. Niistä en oikein saanut enää kuvia, koska ne olivat niin kaukana.
