Ollaan kahluuteltu Viiviä tänä kesänä melko ahkerasti. Viivi on nauttinut viilennyksestä ja tykännyt kahlailla, mutta ei ole uskaltautunut uimaan. Yritettiin houkutella sitä ja se uskaltautui jo kahlaamaan melko syvälle. Sitten saatiin idea, että puetaan Viiville pelastusliivit, jotta ne kannattelisivat sitä. Viivi uskalsi liivien kanssa kahlata taas syvälle, mutta ei silti luottanut niitten kannatukseen ja lähtenyt uimaan. Koira oli kuitenkin jo ylittänyt itsensä ja kahlanut sinä päivänä syvemmälle kuin oli koskaan aikaisemmin uskaltautunut, joten ajateltiin että se oli tämän päivän aikana voittanut jo tarpeeksi pelkojaan ja mentiin rantaan.
Toissa päivänä palattiin taas samaan paikkaan. Tällä kertaa oltiin jo paremmin suuniteltu koiran uimaan saamista. Viiville puettiin pelastusliivit ja se tavalliseen tapaansa meni innoissaan kahlailemaan. Yhtäkkiä koira kuitenkin säikähti jotain eikä suostunut millään tulla enään syvemmälle, vaikka oli sinne aikasemmin uskaltautunut. Onneksi meillä oli kuitenkin nameja mukana ja Viivi uskaltautui vähitellen syvemmälle saaden aina herkun palkinnoksi.
 |
| Viivi ja sen pinkit pelastusliivit ♥ |
Viivi ei oltu uskallettu suhteellisen vieraassa paikassa päästä irti joten apuun kahlailuun ja uinti yrityksiin oltiin otettu mukaan 15 metrin liina. Laura jäi pitelemään liinaa ja minä menin itse syvemmälle. Viivi seisoi kiven päällä josta lähtiessään minun luokse sen olisi heti täytynyt alkaa uimaan. Viivi alkoi vähän ynisemään kun pyysin sitä luokse pyörähteli levottomasti. Yritin puhella sille rahoittavasti. Viivin olisi tehnyt mieli totella käskyä ja tulla luokse, mutta se ei vieläkään luottanut liivien kannatukseen eikä omiin kykyihinsä. Muutaman kerran Viivi kauhaisi etutassullaan, mutta ei vieläkään uskaltanut lähteä uimaan. Laura otti sitä vatsan alta kiinni ja auttoi eteenpäin. Viivi alkoi vaistomaisesti kauhoa jaloillaan ja Laura päästi siitä irti. Liivit alkoivat kannattelemaan sitä vedessä ja Viivi kauhoi eteenpäin luokseni. Sekä minä ja Laura kehuttiin sitä paljon ja se näytti ylpeältä voittaessaan pelkonsa. Ylpeitä olimme mekin. Viivi ui suoraan luokseni ja kauhoessaan etujaloilla onnistui raapaisemaan minua jalkaan. Käänsin sen varovaisesti kohti rantaa ja se ui takaisin. Uintimatka oli ehkä muutaman metrin, mutta olimme tavattoman ylpeitä Viivistä. Se oli itsekin aivan innoissaan.
Eilen palattiin takaisin samaan paikkaan. Viivi meni nyt suoraan jo itse kahlailemaan pelastusliivit päällään huomattavasti rohkeammin kuin ensimmäisellä kerralla. Se ui pienen ympyrän jo itsekseen ennen kuin minä ehdin paikalle. Se ui jo hienosti, mutta vaikein osuus oli yhä lähteminen. Laura auttoi sen aina lenkillensä kannattelemalla sitä vatsan alta ja liuttamalla vähän eteenpäin. Sama kivi toimi taas lähtöpaikkana. Viivi kiersi aina pienen ympyrän ja oli taas innoissaan lähdössä uudelle. Näitä ympyröitä se kiersi neljä. Oltiin hirveän ylpeitä kuinka nopeasti se oli tähän oppinut. Vielä kun se uskaltautuisi itse lähtemään uimaan ja kehittyy sen verran, että uskallettaisiin kokeilla ilman liivejäkin.
Tämä kahluuttelu ja uiminen osoittautunut näillä helteillä hyväksi viilennys ja liikuntamuodoksi Viiville. Meillä onneksi on suhteellisen hyväpaikka mistä koira pääse menemään, melko kivikkoinen vain. Blogin puolelle on tulossa liisä kuulumisia Viivin uintireissuista jos se siitä vielä kehittyisi. Toivottavasti kehittyy.
-Anna
 |
| Muistakaa tarjota koirille viilennystä näillä helteillä! |