Juhannus 2018

Juhannusaattona jäi juhannuksen juhlistaminen lähes täysin huonojen kelien takia. Sinänsä se on jo perinne että juhannuksena sataa vettä. Nyt on ollut niin kauan satamatonta, että sade oli ihan vain hyvästä ja maan kosteuden takia mekin sitten juhannuspäivänä päästiin kokko sytyttämään.

Vaikka aaton juhliminen jäi olemattomaksi, paremmat kelit koitti kuitenkin itse juhannuspäivänä. Heinäparvi täytyy joka kesä siivota kun tulee uutta heinää ja tänä kesänä sitä siivotessa tajuttiin, että tännehän saisi hienot juhannusjuhlat. Hevoset sai nauttia paljosta heinästä, kun parven lattian irtoheinä vietiin niille syötäväksi. Parvesta sai hienon juhlapaikan ja tätä juhannusta vietettiin suurimmaksi osaksi siellä hyvän ruuan kera. Viivikin pääsi mukaan juhliin, mutta neiti joutui tyytymään olemaan kiinni. Se kun olisi hyvin suurella todennäköisyydellä vapaana ollessaan lähtenyt omalle lenkille kuin makoillut meidän kanssa. Kissat olivat hyvin kiinnostuneita ruuan tuoksuista, varsinkin Pete joka yritti muutamaan kertaan päästä pöydälle. Kyllä sieltä pöydästä niille ihan vahingossa vähän tipahti herkkuja.

Vaikka juhannuskokkoa pitäisikin polttaa aattona, päätimme kuitenkin ruuan jälkeen sen sytyttää. Parempi myöhään kun ei milloinkaan. Kokko syttyi hyvin. Tulen rauhoittavan voiman lumossa seisoskeltiin hyvän tovin. Viivi oli mukana mutta oli huomattavasti kiinnostuneempi ympärillä olevista hajuista, kuin tulen katselemisesta. Kissatkin kävivät pyörähtämässä paikalla, mutta niitäkään ei kokon katselu kiinnostanut. Itse kuitenkin nautittiin ja pieni sisäinen pyromaani pääsi toteuttamaan itseään.

Yöllä kahdentoista aikoihin lähdin Viivin kanssa yölenkille. Päätettiin käydä katsomassa näkyisikö läheisellä pelolla peuroja. Omaan silmään pelto näytti tyhjältä, mutta Viivi oli hyvin vakuuttunut, että siellä oli jotain. Luultavasti metsässä, kun minä en mitään nähnyt, mutta ilmeisesti koira oli jonkin hajun saanut, niin paljon se ilmaa haisteli. Viivin olisi kovasti tehnyt mieli lähteä hajun perään juoksemaan. Flexi tarjosi ripauksen vapautta, mutta kunnon ajojahtiin ei ollut mahdollisuutta. Juoksin Viivin kanssa pellolla vähän matkaa. Koira olisi mieluusti jatkanut matkaa, mutta käännyttiin kuitenkin takaisin. Pääsi se kuitenkin vähän juoksentelemaan.

Meillä oli mukava juhannus, vaikka mitään juhannustaikoja ei tehtykään. Saatiin kuitenkin se kokkokin ja juhlistettiin ainakin syömällä hyvin. Hyvää loppukesää vielä kaikille niin kaksijalkaisten kuin nelijalkaistenkin puolesta!

- Anna