Viivi sitten ei itsekseen sieltä palannut. Ja ensimmäistä kertaa sen vapaana pidon aikana se täytyi käydä autolla hakemassa. Tosin 100 metrin päästä talosta, mutta kuitenkin. Eipä se omin jaloin suostunut tulemaan. On se kyllä vaan outo koira. Viivin tottelevaisuus tuntuu olevan täysin päivästä kiinni. Joskus sillä ei tunnu olevan korvia ollenkaan, niin kuin tässä tapauksessa. Kesällä taas yksi päivä se ei vaapanaa ollessaan edes yrittänyt lähteä minnekkään. Pystyin jopa tekemään pienen metsälenkin sen kanssa niin, että se oli vapaana ja seurasi mukana. Joillekkin koirille se on arkipäivää, mutta Viivin kanssa siitä kannattaa nauttia. Aamulla sitten vähän vielä ärsytti, mutta minkäs voit. Olen ehkä heikkomielinen, mutta en vaan pysty vihoittelemaan kauan aikaa, kun koira tuo suosikki leluaan häntä heiluen ja yrittää ängetä syliin. Niin, että pian sitten istuskelin lattialla rahnuttelemassa Viiviä sen maatessa vieressä. Osaahan nuo eläimet olla rasittavia, mutta osaa ne myös hyvin lepyttää ihmiset puolelleen.♥
Koita nyt tuolle olla vihainen♥ |
kiva kun elikot voivat olla sinulla vapaana.usein on naapurit esteenä.meidän kissa onneksi voi käydä huolehtimassa naapurienkin hiiret.matkaa on onneksi 200 metriä.toisen naapurin bokseripoikia kyllä vähän harmittaa.
VastaaPoistaTäällä metsän keskellä asuessa ei onneksi naapurit ole niin lähellä, että voi aika huoletta pitää eläimiä välillä vapaana.:)
PoistaMukavaa, että teillä voidaan olla vapaana :) Voi kun meilläkin... Ei tarvitsisi valjaiden kanssa tapella :D
VastaaPoistaAnteeksi todella paljon, kun en ole huomannut kommentiasi! On se täällä kyllä kiva kun eläimet saa aika vapaasti elellä:) Kunpa vain muistaisivat aina tulla omin jaloin takaisin kotiin...
Poista