tiistai 7. marraskuuta 2017

Lokakuu vei lumen mukanaan

Ja niin se ihana kenkien alla narskuva lumi vaihtui marraskuun myötä kuraksi. Nyt se masentava pimeys ja kura on takaisin täällä ja se ihana valkeus ja puhtaus on kadonnut.

Hyviä puolia sanoakseni, on ihan parasta sytyttää kynttilöitä, ottaa käteen kuumaa teetä ja uppoutua kirjaan.

Kissoja ei kura ole haitannut hirveästi. Niille nyt on ihan sama, onko kuraa vai ei, märkä maa tietysti tuntuu tassuissa inhottavalta, mutta mitään sen suurempaa ongelmaa ei ole ollut. Viivillä taas on. Kesälläkin kun satoi paljon vettä ja oli kuraista, Viivin tassuihin ilmestyi heti ongelmia. Nyt taas kun on hyvin kuraista ja märkää on taas ongelmia. Tassut kastuu, joka lenkki ja kun ne lenkin jälkeen putsaa tassupyyhkeeseen, se vain hieroo hiekan ja mudan tassuun ja varpaiden väleihin. Kesällä käytiin eläinlääkärissä ja Viivi sai tulehtuneisiin varpaiden väleihin lääkettä, joka auttoi. Eläinlääkärikin sanoi, että tulehtumiseen voi olla niin monta syytä, että sitä on todella vaikea selvittää. Heti kun keli kuivui ei ongelmaa enää ollut, joten luultavasti johtui siitä. Nyt kun kura on tullut takaisin, on taas huoli siitä ettei tulehdus uusiudu. Tassuja on toki pesty suihkussa, että hiekka lähtee eikä päädy varpaiden väleihin.


Viivin anturat myös kuivuvat ja halkeilevat, mutta rasvailu on auttanut ja anturat ovat taas kunnossa. Rasvana on toiminut ihan Decubal, mutta Tummeli ja Helosan voisivat olla parempia.

Myös Peten anturat olivat kuivat ja päätin sitten nekin rasvata. Se olikin hauskaa kun pidin Peteä selällään sylissäni ja rasvasin sen jalkoja. Pete kiemurteli, mutta sain kuin sainkin kaikki neljä tassua rasvattua. Pete on kyllä niin suloinen kun ei käytä kynsiään ihmiseen juuri koskaan.


Hevosten tarhat ovat todella kuraisia ja muutamana päivänä ei Simo suostunut menemään tarhaansa ollenkaan. Simo pistettiin sitten laitumeen, että sai ulkoilla ollenkaan, mutta seuraavana päivänä oli satanut taas vettä ja laitumen maa oli niin pehmeää, että se olisi mennyt kokonaan pilalle jos sinne olisi hevosen pistänyt. Simohan ei tätä tietenkään tajunnut, vaan olisi taas halunnut sinne isoon muita kuivempaan aitaukseen. Pojalla oli kuitenkin niin nälkä, että kun sinne omaan aitaukseen heitti heiniä, kelpasi sekin oikein hyvin Simolle.

Täällä siis odotellaan nyt pakkasia ja sitä ihanaa lunta takaisin!

2 kommenttia:

  1. Ihan tyhmä koko kurakeli, täälläkin toivotaan lunta ja pientä pakkasta takaisin kun toiveista huolimatta suli lumi kokonaan pois. Toivottavasti tassut ja varpaat pysyvät hyvinä kuivasta ilmasta ja kurakeleistä huolimatta!

    VastaaPoista