Meidän joka ikisellä eläimellä lajiin katsomatta on yksi yhdistävä piirre, nimittäin jokainen, niin koira, kissat kuin hevosetkin mukaan laskien ottaa iloisesti vastaan jos on ruokaa mukana. Tänään ihan vain huvikseni jakelin hevosille kuivia ruisleivän paloja. Jokaiselle maistui. Kuivat ruisleivät ovat meidän hevosten kestosuosikki. Esim. omenoista tykkää suurimmaksi osaksi vain suomenhevoset, mutta ruisleipää syö kaikki. Annoin jokaiselle viisi palaa per turpa, mutta hirnahduksista päätellen isompikin määrä olisi maittanut.
Porkkanoita ei meidän hevosille pitkään aikaan ole annettu kun muutama vuosi sitten jo meiltä lähtenyt hevonen meinasi tukehtua pork
kanan palaan. Kaupoissa on myynnissä kaikenlaisia herkkupaloja hevosille mutta me ei olla sellaisia koskaan kokeiltu. Jos joku on hevosille niitä syöttänyt, niin tulkaa ihmeessä kertomaan tykkäsikö teidän hevoset ja kannattaisiko meidänkin testata. Muutama päivä sitten sain tietää että hevoset voi syödä appelsiinia ja sitä tekisi mieli kokeilla söisikö meidän kauraturvat niitä. Vähän epäluuloinen olen itsekin siitä, mutta saattaa niistä joku tykätä. Sokeripaloja me ei olla meidän hevosille annettu. Sokerinsa ne saa yleensä kuumaan veteen liuotetusta melassista. Se on yleensä ollut ainakin Hiljan ja Taiskan suosiossa. Hilja on myös yliherkkä sokerille, joten se ei sitä suuria määriä voi syödä.
Viivin suosikki herkkua on vaikea sanoa. Se tykkää lähes kaikesta. Ehkä suosikit ovat lihaisat namipalat ja juusto. Kinkut ja nakit ovat myös neidin erityisherkkua. Jos lähtee miettimään, minkä namin eteen Viivi tekee ehkä vähiten töitä sen saadakseen voisi sanoa tavallisten kuivanappujen kaltaiset namipalat. Sen kaltaista ruokaahan se saa joka päivä, joten on ihan ymmärrettävää ettei se viitsi hirveästi niiden eteen tehdä. Viivi on kuitenkin loppujen lopuksi helppo motivoida ruualla ja se on onnistunut voittamaan monia pelkojaan namien avulla mm. veneeseen hyppääminen,
uiminen ja eläinlääkäri käynnit tuntuivat huomattavasti mukavilta koirasta kun sai herkkuja palkinnoksi. Viivin ruoka meillä ollessaan on pysynyt lähes täysin samana, mutta namipaloja ollaan vaihdeltu. Onneksi Viivi ei todellakaan ole nirso herkuille ja kaikki on mennyt.
Pete ja Vilikään ei ruoka asioissa paljoa nirsoile. Pojille maistuu melkein mikä vaan, Pete kerran ahneuksissaan maistoi jopa appelsiinia. Kissojen luottoherkkuna on toiminut Dreamiesien namipalat helpon saatavuutensa (niitä myydään lähes joka kaupassa, missä kissanruokia on) ja maittavuutensa vuoksi. Viivin tavoin kissatkin ovat voittaneet pelkojaan herkkujen voimilla ja onnistuttiin talvella niitten ansiosta samaan ne
pulkkaankin ja laskemaan jopa mäki. Kinkut, juustot ja nakit maistuu myös kissoille ja jos ne sattuu unohtumaan pöytään pojat käy kyllä maistamassa kun ihmisen silmä välttää.
Riiviöt on pöydältä hakenut näiden lisäksi myös monen monta leipäpussia. Viivi on siitä ihmeellinen koira ettei se ikinä ota pöydältä mitään. Kissojen epäonneksi se kuitenkin varastaa niiden leivät heti kun ne ovat lattialla. Kaikki lattialle tippunut ruoka nimittäin Viivin logiikalla kuuluu koiralle. Kissat olivat keksineet kuitenkin kerran hyvän juonen. Rappusten yläpäässä on portti, jotta Viivi ei pääse yläkertaan. Portissa on kuitenkin kissan mentävät aukot ja niinpä pojat päättivät viedä leipäpussin yläkertaan, jotta saisivat syödä saaliinsa itse. Oltiin kyllä aika ihmeissään kun yläkerran lattialta löytyi revitty ruisleipäpussi.
Tämä oli vähän erilaisempi postaus, mutta oli mukava taas löytää vähän kirjoittelu intoa. Koko heinäkuun aikana kun ei ilmestynyt kuin yksi teksti. Olisi mukava kuulla teidän eläinten erikoisherkkuja ja tarinoita niiden takaa :)
-Anna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti