lauantai 14. lokakuuta 2017

Karkulainen

Eikö kissat olekin ihania? Tämä ajatus oli aamulla päälimmäisenä mielessä. Ja sitä edes auttoi yksi rasittava karvapallo nimeltään Viivi. Oltiin eilen melko pitkä aika kotoa pois ja Viivi ei mitään pisintä lenkkiä sitä ennen saanut. No, myöhään tultiin kotiin, joten Viivi sitten päästettiin vapaaksi. Koira lähti metsään haukkumaan ja ei siitä paljoa välitetty. Se yleensä juoksee pienen lenkin metsässä ja palaa itse takaisin. Ilmeisesti sisällä kököttäessä oli kuitenkin vähän jotain jäänyt hampaan koloon. Viiviä sitten alettiin huutelemaan, mutta neiti ei ottanut luokse tulo käskyjä kuuleviin korviinsakkaan. Siinä sitten oli fiilis huipussaan seistä keskiyöllä rappusilla huutelemassa koiraa. Ja flunnsastakaan ei oltu vielä edes itse täysin parannuttu. Ja sitten otsikon aiheeseen. Kun koiraan oli kieltämättä mennyt jo hermot niin sitten tuli nuo kaksi pikku veijaria pelastamaan pimeydestä. Viivin juostessa metsässä Vili hyppäsi syliin ja Pete kiehnäsi  ympärillä. Siinä kohtaa kyllä kissat tuntuivat aika paljon ihanemmilta, kuin koirat.


Viivi sitten ei itsekseen sieltä palannut. Ja ensimmäistä kertaa sen vapaana pidon aikana se täytyi käydä autolla hakemassa. Tosin 100 metrin päästä talosta, mutta kuitenkin. Eipä se omin jaloin suostunut tulemaan. On se kyllä vaan outo koira. Viivin tottelevaisuus tuntuu olevan täysin päivästä kiinni. Joskus sillä ei tunnu olevan korvia ollenkaan, niin kuin tässä tapauksessa. Kesällä taas yksi päivä se ei vaapanaa ollessaan edes yrittänyt lähteä minnekkään. Pystyin jopa tekemään pienen metsälenkin sen kanssa niin, että se oli vapaana ja seurasi mukana. Joillekkin koirille se on arkipäivää, mutta Viivin kanssa siitä kannattaa nauttia. Aamulla sitten vähän vielä ärsytti, mutta minkäs voit. Olen ehkä heikkomielinen, mutta en vaan pysty vihoittelemaan kauan aikaa, kun koira tuo suosikki leluaan häntä heiluen ja yrittää ängetä syliin. Niin, että pian sitten istuskelin lattialla rahnuttelemassa Viiviä sen maatessa vieressä. Osaahan nuo eläimet olla rasittavia, mutta osaa ne myös hyvin lepyttää ihmiset puolelleen.♥

Koita nyt tuolle olla vihainen♥


4 kommenttia:

  1. kiva kun elikot voivat olla sinulla vapaana.usein on naapurit esteenä.meidän kissa onneksi voi käydä huolehtimassa naapurienkin hiiret.matkaa on onneksi 200 metriä.toisen naapurin bokseripoikia kyllä vähän harmittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä metsän keskellä asuessa ei onneksi naapurit ole niin lähellä, että voi aika huoletta pitää eläimiä välillä vapaana.:)

      Poista
  2. Mukavaa, että teillä voidaan olla vapaana :) Voi kun meilläkin... Ei tarvitsisi valjaiden kanssa tapella :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi todella paljon, kun en ole huomannut kommentiasi! On se täällä kyllä kiva kun eläimet saa aika vapaasti elellä:) Kunpa vain muistaisivat aina tulla omin jaloin takaisin kotiin...

      Poista