Helvetinjärven kansallispuisto

Heinäkuinen retki Helvetinjärvelle 25.6. 

Jos et tiedä mikä Helvetinjärven kansallispuisto on, voit lukea siitä lisää täältä.

Tiistaina lähdettiin ajamaan Ruovedelle, Helvetinjärven kansallispuistoon. Vähän mietittiin ensin mennäkö Seitsemisen kansallispuistoon, vai Helvetinjärven kansallispuistoon, mutta koska Helvetinkolun näkeminen omin silmin houkutteli niin paljon, että päädyttiin Helvetinjärven kansallispuistoon. Sitten vain pakattiin eväät, kamera, ja koira autoon ja ei kun menoks!

Säätiedot hän siinä hötäkässä unohtui katsoa ja innoissaan lähdettiin, mutta yli tunnin ajomatkan jälkeen huomattiin, että sataakin vettä, onneksi vain vähän ja säästyttiin isommalta kastumiselta.

Lähellä Helvetinjärven kansallispuistoa oli strutseja ja villisikoja, kumpiakaan en ennen ollut nähnyt ja oli todella kiva nähdä, matkalla oli oikein kyltit strutseista ja villisioista, ja niitä sitten ihailtiin. Villisikoja menin kuvaamaan ihan auton ulkopuolelle ja Viivi alkoi haukkumaan, sillä ei ollut mitään hajua mitä ne olivat, kun ei ole muutenkaan sikaa koskaan nähnyt. Vähän tuli kyllä huono fiilis kaiken sen ihailun jälkeen, kun tuli kyltti "Villisian ja strutsin lihaa, ravintola Helvetinportti".

Perille päästyä lähdettiin kävelemään Helvetistä itään -kierros. Itse ajattelin, että se olisi vain metsää ja sitten vihdoin tulisi Helvetinkolu siellä puolessa välissä, joka olisi ainoa syy miksi ihmiset tulevat käymään, mutta koko matka oli ihanaa kaunista luontoa, naavaa roikkui puussa runsaasti ja pieni joki mutkitteli metsässä. Löytyi niin valoisaa ja kaunista mäntymetsää, kuin ihanaa suotakin, suosittelen Helvetistä itään-kierrosta ehdottomasti!

Kierroksen aikana oli päivätupa, pieni tupa alhaalla järven rannalla mistä avautui mahtavat näkymät Helvetinjärvelle, sateen aiheuttama sumu sai paikasta jotenkin aavemaisen. Nuotiolla paistettiin makkarat, ja makkara ei ole koskaan maistunut niin hyvälle! Viivi sai tietenkin kuoret.

Päivätuvalta lähtiessä noustiin rappuset ylös, vaikka myöhemmin tajuttiin, että alhaalta päivätuvalta olisi päässyt Helvetinkolulle myös, ehkä paremminkin.

Mentiin Helvetinkolulle, ja se oli ihan erilainen mitä olin kuvitellut, miltä se kuvissa näyttää, yhden meistä oli jäätävä pitämään Viiviä ylös sateen aiheuttaman liukkauden takia. Helvetinkolu oli kyllä mahtava, ja näkemisen arvoinen.

Helvetinkolun vierestä lähti reitti näköalapaikalle, josta näki upeasti Helvetinjärven. Näköalapaikalta oli hienot maisemat, mutta jyrkkä pudotus, joten Viivi sidottiin puuhun, ettei se vain pääsisi tippumaan reunalta, tai vetämään taluttajaansakaan alas.

"Mitä hienoa on katsella jos voisi myös haistella?"

Paluumatkalla oli aivan ihana suo, ja elämäni ensimmäiset pitkospuut. Bongattiin myös suosta peuran sorkan jälkiä, ja niin Viivikin, joka meinasi hypätä suohon, kun olisi pitänyt päästä haistamaan.

Viivi oli ihan uupunut pitkästä lenkistä, ja uusista hajuista ja makasi paluumatkan tyytyväisenä takaluukussa. Kaikin puolin mielestäni onnistunut reissu, ja suosittelen Helvetinjärven kansallispuistoa, jos et vielä ole siellä käynyt!