Temppukissat

Pete ja Vilin kanssa temppuilu on kivaa ajanvietettä, ainakin omasta mielestäni. Pete ainakin rakastaa Dreamiesin nameja niin paljon, että tekee lähes mitä vain saadakseen niitä. Pete onkin sinnikäs yrittämään temppuilua, toisin kuin Vili, joka luovuttaa aika nopeasti jos ei tajua samalla sekunnilla mitä piti tehdä.

Kissojen kanssa ollaan kokeiltu myös kissa agilityä, siten että on jokin matala hyppyeste, mistä yritetään hypätä yli. Ihan hyvin kummatkin on pari kertaa hypännyt matalan esteen, mutta hieman korkeammat esteet pojat menee mieluummin alakautta, kuin hyppää yli. Kissa agility ei muutenkaan tuntunut olevan niin Peten ja Vilin mieleen, mutta onneksi kaksikko tykkää temppuilla.

Peten suosikki temppuja on ehdottomasti seisominen ja tassun antaminen. Pete nousee muutenkin seisomaan kahdelle tassulle todella usein, oikeastaan aina kun yrittää ruinata ihmisiltä vähän syötävää. Pete on todellakin kissa, joka tykkää käyttää tassujaan. Se tykkää antaa tassua ja jahdata vähän kaikkea, esimerkiksi pientä foliopalloa, minkä perässä Pete jaksaa juosta ympäri taloa pitkäänkin.

Vili taas tykkää rauhallisista tempuista, kuten vain istumaan menemisestä. Koska Vili on Peteä rauhallisempi, se myös seisoo takajaloillaan paljon nätimmin. Se vetää etutassunsa nätisti ja odottaa rauhassa palkintoaan, toisin kuin Pete joka yrittää aina kurottaa tassuillan kohti namia.

-Laura

Kertaus kesäkuusta

Kesäkuu alkaa olemaan jo lopuillaan. Kaikkea eläinten kanssa puuhailtua ei ole saatu blogiin asti tullut kirjoiteltua, joten nyt olisi sopiva hetki pitää pieni kuulumiskattaus mitä kaikkea sitä kesäkuun aikana on ehtinyt tapahtua.

Kesäkuun alussa koitti pitkään odotettu hetki kun oli kevätjuhla. Siitä sitten päästiin kesäloman viettoon ja eläimet saisivat nauttia meidän seurasta kaikki päivät.

Lauran kanssa käytiin auttamassa mummuamme, joka oli jäänyt hoitamaan setämme koiraa. Yritettiin purkaa sen energiaa juoksuttamalla ja uittamalla. Aika hyvin onnistuttiinkin vaikka tuntui, että loppujen lopuksi me oltiin enemmän väsyneitä, kuin koira. Viivi ei päässyt mukaan, kun nämä koirat eivät ole koskaan kohdanneet ja totuttaminen kannattaa tehdä molempien isäntäväen ollessa paikalla. Raukka oli vähän mustasukkainen kun tultiin takaisin ja haistiin vieraalle koiralle.

Päästin viime hetkellä mukaan vielä MEJÄ-koulutukseenkin. Siitä voi lukea erillisen postauksensa täältä.

Viivin kanssa ollaan tänä kesänä ehditty jo käymään läheisellä kesäkioskilla. Saatiin tehtyä noin 6 kilometrin kävelylenkki ja samalla poikettiin kioskilla syömässä jäätelöt. Viiville paikka oli jo tuttu kun tehtiin samanlainen lenkki viime vuonna. Vähän meitä ihmisiä epäilytti miten Viivi käyttäytyisi, mutta neiti oli kerrankin edukseen. Se antoi kaikkien ihmisten olla rauhassa omissa oloissaan ja odotteli kiltisti, kun me syötiin jäätelöitä. Tosin Viivi ei tajunnut mikä idea kesken lenkin oli vain istuskella, varsinkaan kun se ei saanut syötävää. Koko reissun aikana Viivi haukkui vain kerran, kun ohi lenkkeilevät koirat pääsivät yllättämään. Mun ja Lauran keskittyminen oli siinä tilanteessa ehkä liikaa jäätelössä, mutta yritetään tästä lähin muistaa tarkkailla enemmän ympäristöä.

Pian päästiinkin juhannuksen viettoon. Siitäkin on erillinen postaus, joka on luettavissa tätä painamalla.

Kukkaispoika Vili ♥

Yhtenä päivänä tein pienen kukkaseppeleen ja Vili raukan pomppiessa paikalle se joutui meidän uhriksi. Vili meni makoilemaan nurmikolle niin pistin sen päähän seppeleen ja Laura otti kuvia. Meillä on kehittymässä oikea supervalokuvamalli, koska Vili osasi poseerata oikein kunnolla. Seppele tuntui vähän inhottavalta, mutta ihme kyllä Vili antoi sen olla. Saatiin oikein söpöjä kukkaiskuvia, vähän liian tyttömäisiä ehkä Vilin mielestä.

Hevosille on saatu niitettyä ruohoa läheiseltä pellolta ja ne ovat päässeet siitä nauttimaan. Jossain aikaisemmissa postauksissa muistaisin maininneeni, että Simo ja Uuno olisivat päässeet nauttimaan laidun elämästä. Ikävä kyllä veljekset joutuivat palaamaan tavalliseen tarhaan, jotta laitumen ruoho kasvaisi. Eilen tehtiin heiniä hevosille. Huolestuttavan vähän niitä saatiin tehtyä ajatellen että meillä on koko pitkä talvi edessä ja kahdeksan nälkäistä turpaa ruokittavana. Joten toiset heinätalkoot on luvassa. Muutenkin heinien kannalta tämä vuosi on ollut huolestuttava, kun se ei tunnu missään kasvavan, joka tarkoittaa sitä että sitä ei mistään pysty ostamaankaan.

Tässä nyt suurinpiirteinen katsaus meidän kesästä tähän asti, mutta onneksi sitä on vielä paljon jäljellä!

-Anna

Juhannus 2018

Juhannusaattona jäi juhannuksen juhlistaminen lähes täysin huonojen kelien takia. Sinänsä se on jo perinne että juhannuksena sataa vettä. Nyt on ollut niin kauan satamatonta, että sade oli ihan vain hyvästä ja maan kosteuden takia mekin sitten juhannuspäivänä päästiin kokko sytyttämään.

Vaikka aaton juhliminen jäi olemattomaksi, paremmat kelit koitti kuitenkin itse juhannuspäivänä. Heinäparvi täytyy joka kesä siivota kun tulee uutta heinää ja tänä kesänä sitä siivotessa tajuttiin, että tännehän saisi hienot juhannusjuhlat. Hevoset sai nauttia paljosta heinästä, kun parven lattian irtoheinä vietiin niille syötäväksi. Parvesta sai hienon juhlapaikan ja tätä juhannusta vietettiin suurimmaksi osaksi siellä hyvän ruuan kera. Viivikin pääsi mukaan juhliin, mutta neiti joutui tyytymään olemaan kiinni. Se kun olisi hyvin suurella todennäköisyydellä vapaana ollessaan lähtenyt omalle lenkille kuin makoillut meidän kanssa. Kissat olivat hyvin kiinnostuneita ruuan tuoksuista, varsinkin Pete joka yritti muutamaan kertaan päästä pöydälle. Kyllä sieltä pöydästä niille ihan vahingossa vähän tipahti herkkuja.

Vaikka juhannuskokkoa pitäisikin polttaa aattona, päätimme kuitenkin ruuan jälkeen sen sytyttää. Parempi myöhään kun ei milloinkaan. Kokko syttyi hyvin. Tulen rauhoittavan voiman lumossa seisoskeltiin hyvän tovin. Viivi oli mukana mutta oli huomattavasti kiinnostuneempi ympärillä olevista hajuista, kuin tulen katselemisesta. Kissatkin kävivät pyörähtämässä paikalla, mutta niitäkään ei kokon katselu kiinnostanut. Itse kuitenkin nautittiin ja pieni sisäinen pyromaani pääsi toteuttamaan itseään.

Yöllä kahdentoista aikoihin lähdin Viivin kanssa yölenkille. Päätettiin käydä katsomassa näkyisikö läheisellä pelolla peuroja. Omaan silmään pelto näytti tyhjältä, mutta Viivi oli hyvin vakuuttunut, että siellä oli jotain. Luultavasti metsässä, kun minä en mitään nähnyt, mutta ilmeisesti koira oli jonkin hajun saanut, niin paljon se ilmaa haisteli. Viivin olisi kovasti tehnyt mieli lähteä hajun perään juoksemaan. Flexi tarjosi ripauksen vapautta, mutta kunnon ajojahtiin ei ollut mahdollisuutta. Juoksin Viivin kanssa pellolla vähän matkaa. Koira olisi mieluusti jatkanut matkaa, mutta käännyttiin kuitenkin takaisin. Pääsi se kuitenkin vähän juoksentelemaan.

Meillä oli mukava juhannus, vaikka mitään juhannustaikoja ei tehtykään. Saatiin kuitenkin se kokkokin ja juhlistettiin ainakin syömällä hyvin. Hyvää loppukesää vielä kaikille niin kaksijalkaisten kuin nelijalkaistenkin puolesta!

- Anna